Tasapainoon henkisestä väkivallasta

Ihanaa. Pohjalta pääsee ylös. Lisäänpä voimiani hemmottelemalla itseäni. Tänään haluan jalkakylvyn ja kynsihoidon, ja ehkä vähän väriä päähän. Tänään en jaksa muuta. Minusta on imuroitu ulos kaikki jaksaminen, eilen en kyennyt mihinkään muuhun kuin siihen, että hengitän ja pysyn hengissä. Se oli tarpeeksi. Eilen oli huono päivä, tästä päivästä teen paremman! Minä onnistun! Tänään kaatuvat päälleni  ne hommat, mitä eilen oli tekemättä ja plussana ne hommat, mitä siihen pinoon tuli eilen vielä lisää minun loikoillessani ja pidellessäni kiinni elämästä. Menneisyyden peikot taas nakersivat, keskeneräiset ja selvittämättömät asiat exän kanssa kummittelivat mielessä. Velloin ihan kunnolla kiinni menneisyydessä, velloin omassa kiltteydessäni ja tyhmyydessäni. Miksi minä en huomannut varoitusmerkkejä ajoissa? Jos mies selvällä suomen kielellä heti alkuunsa kertoo, että "tuosta ovesta on mennyt monta naista eikä takaisin ole ollut asiaa", niin minkä ihmeen takia minä en niistä san...

Löysin tämän kirjoitukseni siltä ajalta, kun olin jo päättänyt, että minäkin jätän kotitöitä tekemättä. Olin käynyt keskusteluja avopuolisoni kanssa, ja hän oli kertonut minulle, että minä teen aivan liikaa ja kyllä hänkin tekisi, jos minä en aina ehtisi ennen häntä. Joten minä aloin elää kuten hän: ollaan vaan (vaikka se olikin vaikeaa minulle, ja säntäsin aina välillä korjaamaan jonkin minua häiritsevän epäkohdan). Hänellä oli tapana ihan vaan jättää tekemättä ja odottaa, että minä teen. Ja aivan rehellisesti tämän minulle kertoi. Avopuolisoni nosti jääkaapista muutaman litran vetoisen Tupperware-rasian, jossa oli salaattia, ja jätti sen viikoksi tiskipöydälle. Koska minulla oli menossa lapsellinen "no en minäkään sitten tee mitään"-kausi, seurasin päivä-päivältä, milloin mies saa liikautettua rasian lopullisesti roskiin ja pihalle. Tarina päättyy siihen, kun viikon pöydällä maannut salaattirasia sai minut lopulta paljastamaan miehelle, että minä en todellakaan siivoa hän...