Olmin sohvat - huumorilla

Olmilassa on niin ihanaa. Uusi nainen on saanut luvan tehdä ihan mitä haluaa, kunhan olmilla on katto pään päällä. Ja sohva. Olmi ilman sohvaa on taruolento. (Niille, jotka saapuvat Olmi-tarinaan ensimmäistä kertaa kerrottakoon, että Olmi on superlaiska muilla teettäjä).

Ensimmäisenä alamme hankkiutua Olmin sohvista eroon. Niitä on olohuonessa kolme kappaletta, joista kaksi on lemmikkien raiskaamia, samoin kuin työhuoneen perukoilta löytynyt pikkusohva.

Koska nainen on muuttamassa taloon, niin Olmi päättää että kolme sohvaa hävitetään - naisellakin on huonekaluja ja nättejä, ja mitä sitä neljällä (anteeksi, viides on takkahuoneessa, mutta sinne Olmilla on liian pitkä matka kävellä, joten jätämme tämän laskuista pois) sohvalle tekisi. Olmille jää iso kulmasohva, josta myöhemmin tuli hänen vuoteensa.

Naisen tavaraa siirtyy huusholliin ja sohvat sen kuin jököttävät asunnossa. Naisen tiedusteluista huolimatta sopivaa päivää sohvien siirtämiselle ulos asunnosta ei löydy. Ja se kaatopaikkamaksukin on monta kymppiä. Muutaman viikon kuluttua nainen päättää helpottaa Olmin elämää, ja löytää lähistöltä koiratalouden, joka ottaa sohvat mielellään ja maksaa jopa kuljetuksen. Nainen kysyy Olmilta, että milloin sopisi heittää sohvat pakettiautolla tuonne muutaman kilsan päähän, ei maksa mitään ja saat vielä rahaakin. Olmille tämä ei kuitenkaan sovi, ei hän niistä mitään rahaa kehtaa ottaa. Nainen vakuuttaa, että sohvat saavat hyvän kodin ja menevät juuri oikeaan paikkaan, ja varmasti niitä siellä ilolla odotetaan.

Pari viikkkoa kuluu ja sohvat jököttävät edelleen tiellä. Sohvien vastaanottajasta ei ole enää kuulunut mitään. Nainen ehdottaa Olmille, että josko nyt kannettaisiin nuo sohvat ensi alkuun Olmin pakettiautoon, niin viedään ne sitten kaatopaikalle ihan lähiaikoina. Olmi ei suostu kantamaan autoon, mutta pitkän maanittelun (tässä menee ainakin viikko) jälkeen sohvat kannetaan pihalle Olmin nuristessa, että "ne kastuu kumminkin". Nainen kummastelee, kun on luvattu monta poutapäivää ja kesä on lämpimimmillään, että miten ne siinä voisi kastua, auringonpaisteella.

Noin 1,5 kuukauden kuluttua sohvat ovat märkiä ja homeessa, ja nainen kantaa niitä Olmin kanssa autoon, samalla Olmi nurisee, että "mä sanoin sulle että nää kastuu pihalla". Ihanaa! Olmi saa taas olla oikeassa! Ehkä Olmi sen takia viivytteli, että sohvat varmasti kastuisivat, kuten hän oli sanonut? Olmi on täysi arvoitus. Lienee parempi olla miettimättä liikaa, miksi hän käyttäytyy, kuten käyttäytyy.

Ehkä nainen oli ajatellut, että ne sohvat eivät jäisi kuudeksi viikoksi ulos. Ehkä Olmi oli ajatellut, että jos ennen joulua saisi sohvat vietyä. Naisella ja Olmilla on niin erilaiset ajatusmaailmat. Se on fakta.

Ehkä Olmi rakasti myös näitä sohvia paljon. Ja kaiken sen rakkauden, mitä näihin lähteneisiin sohviin Olmi ei voinut kohdistaa, hän kohdisti kulmasohvaansa. Joskus Olmi ei voinut käydä edes iltapesulla, vaan nukahti sohvaansa vaatteet päällä. Se on sellaista, kun rakastaa jotakin täysillä, ei sen vierestä raaski lähteä :)

Henkistä väkivaltaa vai silkkaa laiskuutta? Olmista ei ota kukaan selvää :)










Kommentit

SUOSITUIMMAT TEKSTIT

Gaslighting / kaasuvalotus

Narsistinen Lähde

Uhrin sitominen itseensä

Varoitusmerkkejä osa 2: minunko tässä pitää muuttua sellaiseksi kuin haluat minun olevan?

Varoitusmerkkejä osa 1:Mielikuvilla leikkiminen heti alussa